Aina vain paranee

Päivän teemana jälleen leikkokukat ja kimput mutta konstrukstiota apuna käyttäen. Tässähän pääsee oppimaan uusia sanojakin. Konstruktio on tukirakennelma joka saa näkyä mutta se voidaan myös piilottaa. Tässä se jäi lähestulkoon piiloon mutta tein sen siten että jos se pilkottaa niin se sopii osana kokonaisuutta.


Lopputuloksesta tuli ihanan raikas ja keveä, tykkään kovasti.


Tässä vilaus päältäpäin eli kukat on aseteltu kranssin muotoon ja vaikutelma on kevyt. Ja syksyn teemaan sopien mukana myös "röhnää" eli heinätupsuja ja pitsimäistä hiirenvirnaa.


Tässä vielä itse konstruktio, siinä on jäykkävartisesta heinästä leikattuja tikkuja ja ne kiinnitetty paperipäällysteisellä rautalangalla toisiinsa. Konstruktion olisi voinut tehdä myös helpommalla ja nopeammalla tavalla esim. koivurisuista, mutta minä se aina haluan haastaa itseni ja tehdä välillä vaikeamman kautta. Suoraan sanottuna en ensin edes hahmottanut mitä koko konstruktiolla ajetaan takaa saati sitten miltä lopputuos näyttää ja oma visioni siis meni metsään.

Kukkaa pukkaa...

Dekoratiivinen eli koristeellinen kimppu, niihin tulee rodellakin himo.
Koulussa otin valinnaiseksi aineeksi kukkasidonnan, meille iltaryhmäläisille se ei olisi kuulunut mutta olivat sen vahingossa lipsauttaneet joten käytin tätä hyväkseni ja ilmoittauduin päiväryhmään. Miten voikaan päivät mennä niin nopeasti, kaksi viikkoa hurahti niin ettei oikein ymmärtänytkään, tauoille ei olisi malttanut mennä ja päivät loppui auttamattomasti kesken.
Kukkavalinnat jouduimme perustelemaan opettajalle, emme siis voineet mennä mutu-tuntumalla, nämä näyttää kivoilta! Piti miettiä värejä kokonaisuuksina, kukkien kokosuhteita ja värihallitsevuutta. Kuvien yhteydessä omaa pohdintaa ja selvitystä miksi valitsin juuri kyseiset värit.

Tässä vol. 1

Viikon ensimmäinen kimppu muistinvirkistämiseksi. Haastavaksi sidonnan tekee osittain se että saa kukat ryhmiteltyä mielenkiintoisesti välttäen pizza-kuviointia. Tämä todellakin oli mieleenpainuvin oppi viime vuoden sidonnassa,i se että kukkia ei saa asetella tasaisesti ympäri kimppua kuten pizzassa salamit vaan ryhmitellen. Ryhmittely tehdään ajatuksella että se mitä on keskellä, sitä on myös reunoilla eli väri tulee kulkea läpi työn.

Tässä kimpussa värihallitsevuus pinkkisävyisillä kukilla ja niitä piristämään muita pastellisävyisiä kukkia. Värit ovat saman intensiviteetin omaavia. Hallitseva kukka on germiini ja välikukkana vahakukkaa sekä oksaneilikkaa.




Vol 2.
Jatketaan dekoratiivisella mutta lisätään mausteita luonnosta. Kävimme hakemassa ojanpenkoilta heiniä, hiirenvirnaa, kaisloja ja oksia. Nämä materiaalit saivat pian yleisnimityksen "röhnä". Röhnäkimpuista saadaan jo pienillä lisäyksillä mielenkiintoisia, runsaita mutta kuitenkin ilmavia.
Tässä käytin koivun oksia ja heinäsuheroita ruusujen, neilikoiden, astereiden ja hypericumien kanssa . Värihallitsevuus puna-oranssilla ja valoa tuomassa keltainen, syntynyt kokonaisuus tuli siis lähiväreillä.





Vol 3.
Valkoinen on mielestäni yllättävän vaikea väri käyttää kimpuissa, se tahtoo yksistään jäädä vaisuksi ja muiden värien kanssa isoina pintoina nousta liian hallitsevaksi. Tässä kimpussa valkoinen päävärinä ja ripaus tummaa eli tässä punainen tuo valkoisen kauniisti esiin. Vihreän erisävyt pehmentävät valkoista. Pääkukkana ihana suuri krysanteemi ja välikukkina hypericumia ja limen väristä neilikkaa.

Tunteja liian vähän

Blogi on viettänyt hiljaiseloa yksinkertaisesti ajanpuutteen vuoksi, työtä, työharjoittelua, koulua, työtä, työharjoittelua ja koulua. Ihanaa aikaa mutta vie kyllä mehut niin että olen joutunut jättämään blogin heti alkajaisiksi sivuun, pahoitteluni!

Jalohortensia

Jalohortensia (Hydrangea macrophylla)

Jalohortensia viihtyy parhaiten hajavalossa tai valoisassa paikassa auringon paahteelta suojattuna. Jalohortensia on kiitollinen kokokesän kukkija kunhan muistaa kastella runsaasti, jos kasvi pääsee kuivumaan, se tuskin siitä enää toipuu. Hortensia kannaattaa tukea koska kukkiessaan hortensian kukinnot ovat suuret ja painavat, kesäsateen sattuessa varret voivat katketa märkien kukkien painosta. Jalohortensioista on jalostettu jo hyvin talveakin kestäviä lajikkeita kuten Endless Summer, mutta yleisesti ottaen jalohortensiat kannattaa talvettaa sisällä viileässä.

Mielenkiintoista tässä kasvissa erityisesti on se että se voi vaihtaa kukkien väriä riippuen maaperän happamuudesta. Happamassa maassa kukista tulee sinisiä ja kalkitussa maassa punaisia. Itse asiassa alumiini-ionien määrä vaikuttaa pH-arvoon, joka määrää kukkien värin. Runsas alumini-ionipitoisuus maassa saa aikaan sinisiä kukkia. Jos halutaan puhtaan sinisiä kukkia, kasvia voi kastella 2 promillen vahvuisella alumiinisulfaatilla Alumiinisulfaattia käytetään uima-altaiden puhdistuksessa ja sitä voi ostaa allastarvikeliikkeistä.

Minkävärisenä sinä haluat jalohortensiasi kukkivan?

Luonto apteekkina

Jo Hippokrates aikanaan totesi:” Ravintonne olkoon lääkkeenne”.

Mihin me olemme hukanneet tärkeän osan kansanperinnettä, kasvilääkinnän? Nyt otetaan vitamiinit pillereistä, haetaan lääkettä lääkkeen päälle kun meillä on luonto täynnä hienoja, ravintorikkaita ja lääkitseviä luonnonkasveja. Nykyinen lääketieteemme perustuu kasvilääkintään ja nykyisin voimme myös ostaa pillereiksi puristettuja luontaistuotteita joissa on käytetty kasvikunnan hoitavia aineksia. Miksi emme hakisi itse nuo luontoäidin terveelliset antimet suoraan luonnosta, ilmaiseksi. Kasvilääkinnällisiä kasveja on valtava määrä mutta näistä tunnetuimmat ovat mm. nokkonen, siankärsämö, vadelma, vuohenputki, juolavehnä, kehäkukka, ratamo, kanerva ja yhtit.

Kasvilääkintää toki vieläkin käytetään mutta vanhan kansan perimätieto ei enään siirry sukupolvilta toisille. Parantavat kasvit ovat parantamisen peruspilareita. Fytoterapia eli kasvilääkintä on kuulunut aina jossain muodossa ihmiskunnan arkeen. Kokeilun, erehdyksen ja onnistumisen kautta on löydetty oikeat kasvit tiettyihin vaivoihin.



Kasvilääkintää voidaan käyttää akuutteihin ja kroonisiin vaivoihin kuten ihosairauksiin, reumaan, kipuun, masennukseen, vilustumissairauksiin, maha- ja suolistovaivoihin, unettomuuteen ja verenkiertohäiriöhin. Lisäksi kasveissa on paljon elintärkeitä vitamiineja ja hivenaineita.
Kasvilääkinnässä yrttikasveja eri muodoissaan käytetään tukihoitona monenlaisissa vaivoissa. voidaan käyttää yrttimehuja, hauteina, voiteena, kääreenä, teetä, ruoan valmistuksessa raaka-aineena tai mausteena. Kasvilääkintä on hyväksi ennaltaehkäisevänä hoitona esimerkiksi flunssa-aikoina. Kasvilääkinnästä voi olla paljon hyötyä kroonisten sairauksien hoidossa, koska krooniset sairaudet alentavat elimistön puolustusreaktioita ja yrttilääkinnällä pyritään immuunijärjestelmän tehostamiseen.

Kasvilääkintä kuulostaa helpolta ja turvalliselta vaihtoehdolta. Sitä se pitkältikin on mutta aina kannattaa tutustua tarkemmin kasvin ominaisuuksiin, käyttötapaan ja annosteluun ennenkuin alkaa keräämään ja käyttämään kasveja.

Kerään kesän aikana itseäni kiinnostavia kasveja ja teen kasvien vaikutuksista, käytöstä ja säilömisestä juttusarjan.

Voimaa nokkosesta

Löysin nokkoslannoitten ohjeen, kuulosti sen verran hyvältä jotta olihan sitä kokeiltava. Nokkosveden sanotaan olevan hyvä lannoite, se sisältää kaikkia kasvin tarvitsemia ravinteita. Ja mikä tässä on hienoa niin se ei maksa mitään ja valmistuu vähällä vaivalla.

Nokkosia kerätään sankoon varsineen, vettä lisätään niin paljon että nokkoset peittyy kokonaan mutta jätetään pieni sekoittamisvara. Seos annetaan muhia pari viikoa välillä sekoittaen. Sekoittamisessa tulee olla maltillinen, liika sekoittaminen voi haihduttaa kallisarvoista typpeä. Valmistus kannattaa suorittaa pihan perällä tai hankkia sankoon kansi, seos tuoksahtaa erittäin voimakkasti ja voin kertoa että tuoksua ei ole hyvä.
Lopuksi seos siivilöidään ja käytetään lannoittamineseen laimennettuna, 1 litra seosta 10 litraan vettä.

Nokkoslannoitetta käytetään kasteluun noin kaksi kertaa viikossa.

Nokkosvedellä voidaan myös torjua tuholaisia. Kirvojen torjuntaan hyvin soveltuvaa nokkosvettä valmistetaan edellisen ohjeen mukaisesti mutta seisotetaan vain vuorokausi ja voidaan käyttää sellaisenaan.

Tuoksuja tulvillaan

Aamulla astuessasi ovesta ulos vastaasi tulee ihana, raikas syreenien tuoksu, se täyttää koko puutarhan.

Syringa - syreenit

Syreenit ovat upeasti kukkivia isoja pensaita. Syreenit istutetaan yksittäis- tai ryhmäkasveiksi. Etenkin suuret lajit kuten piha- ja puistosyreenit kestävät hyvin tuulta joten ne sopivat harvoin leikattaviksi aidanteiksi. Syreenit kukkivat runsaimmin aurinkoisilla paikoilla mutta kevyt muiden puiden antama varjo estää maan liiallisen kuivumisen.

Syreenit kaipaavat tuoreen, läpäisevän, kalkitun ja runsasravinteisen kasvualustan.

Syreenit ovat pitkäikäisiä pensaita, usein toistuvia leikkauksia vältetään koska kukkasilmut sijaitsevat vanhoissa versoissa.
Aikaiset lajikkeet kukkivat jo kesäkuun alkupuolella ja myöhäisemmät heinäkuussa.

Yleisesti tunnettuja lajikkeita on Syringa x henryi (puistosyreeni) ja Syringa vulgaris (pihasyreeni).
Huomionarvoisia lajikkeita ovat kaarisyreeni ja nuokkusyreeni.

Syringa x josiflexa (kaarisyreeni)

Kuva MTT

Kaarisyreenit ovat unkarin- ja nuokkusyreenin risteymiä. Kaarisyreeni muistuttaa enemmän nuokkusyreeniä mutta on huomattavasti talvenkestävämpi. Laji kukkii kesäkuun loppupuolella. Tavallisesti vieoletti tai roosa nuokkuva kukinto on harvempi kuin nuokkusyreenillä.

Syringa reflexa (nuokkusyreeni)

Kuva Rengon taimitarha

Nuokkusyreenit ovat useasti risteymiä. Aidon nuokkysyreenin kukinto on hyvin kapea ja vahvasti nuokkuva, risteymillä kukinnot ovat leveämpiä ja vähemmän nuokkuvia.
Nuokkusyreenin oksat ovat nuorena pystyt ja vanhempina kaarevat. Tummanroosat kukat vaalenevat kukinnan loppua kohden. kukinta alkaa kesäkuun puolivälissä ja kestä 2-3 viikkoa.

Vanhan ikkunan uusi elämä

Vanha ikkuna saa uuden elämän kasvihuoneen tai huvimajan seinissä.

• Irroita vanhoista ikkunoista hilseilevä maali ja irtonaiset kitit. Tarkista että puu on kovaa ja tervettä. Paikkaa rapistuneet kitit pellavaöljykitillä. Anna kitin kuivua. Maalaa ikkunat ulkokäyttöön soveltuvalla maalilla. Maalia tulee levittää kittauksen yli lasipintaan asti jolloin maali sulkee kitin ja ikkunan välin.
  
• Jos hankit ikkunat purkutalosta, valitse ne talon pohjois- tai itäpuolelta, missä ne ovat olleet vähemmällä säiden rasituksella.
• Tarkista ikkunat vuosittain ja uusi maalipinta tarvittaessa.
  

Kuva ja laajempi kunnostusopas Rakennusklinikka

Uusiokäyttöön tulevien ikkunoiden kanssa kannattaa pitää mielessä että niiden kestävyys kosteassa ei tule olemaan samaa luokkaa kuin niiden lakuperäisessä tarkoituksessa. Myös ikkunoita kunnostaessa tulee pitää mielessä ettei niitä tarvitse kunnostaa samalla tarkkuudella kuin asuintalon vanhoja ikkunoita.

Kasvihuoneunelmia

Omistaisinpa niin suuren puutarhan jotta saisin sinne kasvihuoneen. Eikä mikään ihan tavallinen alumiinrunkoinen vaan ihanan, tunnelmallisen ruutuikkunallisen kesähuoneen. Siellä voisin oleskella ja nauttia puutarhan rauhasta, kestitä ystäviä tai vaikkapa meditoida.

Kuvat Rexton

Kesähuoneessani kasvaisi viinirypäleet, meloonit, yrtit, tomaattia, chiliä, ananaskirsikoita ja paljon kukkia. Iltaisin sytyttäisin kynttilät, katossa roikkuisi kynttelikköjä ja lukuisat tuikut valaisisi pöydillä.

Kuvat Rexton

Kesähuoneeni olisi pieni parattiisini, paikka jossa kiire katooa, paikka jossa kiire katoaa, mieli lepää ja paikka jossa voin vain olla.
Siitä minä unelmoin...

Hyvää Pääsiäistä

Kun tulee pääsiäinen, silloin alkaa kevät.
Pienet kissat valkoisina pajuun kiipeilevät.
Muutakin on kummaa;
kukko helttapäinen munii munat koreat,
kun on pääsiäinen.

-Aale Tynni-

Messulöytö

Messuilta löysin mielenkiintoisia puutahakalusteita, Otto Design Oy:n raikkaan keveät tuolit ja pöydät. Tuolien materiaali on suomalaista mäntyä ja kylmävalssattua lattaterästä. Kalusteiden luvataan kestävän sään kuin sään ja joka keväistä huoltoa ei tarvita. Takuu kalusteilla on 2 vuotta. Kuulostaa muuten hyvältä, keväisessä puutarhahuumassa tarvitaan juuri tuollaisia "kanna ulos ja nauti"-kalusteita.


Samasta tuoteryhmästä löytyy myös ruokailuun soveltuvia kalusteita. Tämäkin harmaa ryhmä näyttää yksinkertaisen tyylikkäältä ja ryhdikkäältä.

Kuva OttoDesign Oy

Kuva OttoDesign Oy

Ja käyhän nämä myös sisätiloihin, penkki näyttää jopa siltä kuin se olisi ilmassa.

Kuva OttoDesign Oy

Tämäkin tuoli on kuin karkki. Lisää malleja löydät täältä.

Terveiset Oma Piha-messuilta

Vehreän ja viihtyisän
pihapiirin messut
25.-28.3.2010
Helsingin Messukeskuksessa

Taktikoin ja menin messuille heti ensimmäisenä päivänä, kiertely sujui melko jouhevasti ja mitään suurempia tungoksia ei ollut missään vaiheessa.
Tarjolla oli leikkokukkia, perennojen ja kesäkukkien juurakoita, narsisseja, jouluruusua, orkideaa, puutahakirjoja, kasvihuoneita, puutarhakalusteita, paljuja, huvimajoja, sisustustavaraa ja siemeniä, oli kumisaapasta, hanskaa ja kuokkaa, ihan sitä normaalia puutahamessujen antia. Siis hetkinen, missä kaikki uutuudet ovat? Nämähän ovat enemmänkin markkinat kuin messut.
Tämä tajuttuani, fiilis alkoi laskea, olin odottanut löytäväni messuilta jotain uutta, hienoa ja erilaista. Alkavatko messut toistaa itseään, samoilla paikoilla samat yritykset samoilla tuotteilla. Ruukkunarsissitkin maksoivat enemmän kuin kotikaupungin kaupoissa, tylsää.

Mallipihoissa oli käytetty melko tavanomaisia kasveja, voisiko niiden asettelussa käyttää enemmän mielikuvitusta?




Onneksi vastaani tuli edes tämä uutuus, uusi ihastukseni kohde Plantagenilta. Riipputuoli Easton.

Kuva Plantagen

Materiaali oli miellyttävän pehmeää ja kestavän tuntuista polyrottinkia. Tilaa oli mukavasti ja asento oli leppoisa. Tuossa olisi ihana istuskella kirjaa lukemassa, tämä on pakko saada. Intoa toki hieman laski se että tuolille tulee hintaa 399 €, se on aika paljon yhdestä tuolista. Mutta kun tuoli sopisi loistavasti takapihani terassille, tämä menee kyllä vakavaan harkintaan.

Toki messuilla oli muutakin uutta ja erilaista, muutamalla osastolla oli oman postauksen asaitsevia puutarhatuoleja, niistä lisää myöhemmin. Löysin myös kukista yhden erikoisuuden, keltainen hyasintti. Kuulostaa hurmaavalta! Kolme sipulia tätä uutuutta tuli mukanani kotiin, raportoin niistä kuvien kera kunhan ne ehtivät kukkaan.

Messuilla vierähti tunti jos toinenkin, ja jos kerrankin voin olla ylpeä siitä ettei tullut törsäiltyä, niin mikä kumma saa joka kerta unohtamaan että kunnon kengät jalkaan, kevyesti vaatetta ja mukava laukku olalle.

Hemmoittele kukilla

Aurinko paistaa lämpimästi ja räystäät tippuvat, kevät tulee.
Nyt voi jo kuvitella kevään ja kesän raikkaan kukkaloiston, niistä haaveillessa voi ostaa kukkivia ruukkukasveja piristämään kotia.



Kääpiöesikko (Primula vulgaris)on herkullisen värinen keväänkukkija, värejä löytyy valkoisesta hempeän patellisiin sävyihin sekä vahva punainen ja keltainen. Esikko viihtyy valoisalla itä- ja länsi-ikkunalla mutta paahtavaa aurininkoa se ei siedä. Vettä esikolle annetaan reilusti kerralla ja annetaan hieman kuivahtaa ennen seuraavaa kastelua. Jos lehdet kellastuvat ja nuput tipahtelevat, on multa päässyt todennäköisesti pahasti kuivumaan. Lannoitusta kausikukka esikko ei tarvitse, mullassa on kaikki tarpeellinen mitä esikko tarvitsee.
Näitä on pakko saada monta.



Helmililja (Muscari) on saatavilla sinisenä ja valkoisena. Helmilijan kukinnasta saa nauttia kauan jos huonelämpötila on normaalia viileämpi. Kylmänestävyytensä ansiosta helmililja onkin loistava kasvi mm. parvekkeille ja verannoille, eikä se hätkädä pientä pakkastakaan. Helmililja varastoi sipulikasvien lailla ravinteita sipuliinsa, joten lannoitusta ei tarvita ja se pärjää myös vähäisellä kastelulla. Kukinnan jälkeen kuivatetut sipulit voidaan syksyllä istuttaa kukkapenkkiin odottamaan seuraavan kevään kukintaa.
Kuinka suloisia pieniä helmiryppäitä, tuskin maltan odottaa että lumen alta paljastuu omat helmililjani.



Kirjopikarililja (Fritillaria meleagris) on erikoinen tuttavuus ruukussa. Kirjopikarililjan tapaa useammin alkukesän kuivahkosta kivikkopenkistä tai kedolta kuin ruukusta. Kukkia kuktsutaan muös shakkikukiksi erikoisen värityksensä johdosta, värejä on valkoinen, punainen ja vaaleanpunainen. Kirjopikarilijalle annetaan vähän vettä ja pidempi kukinta-aika saadaan varmistettua viileässä huonetilassa. Kukinnan jälkeen myös pikarililjat voidaan istuttaa ulos.
Kirjopikarililja on kuin ajatuksiinsa unohtunut haaveilija.




Jaloleinikki (Ranunculus asiaticus) on ennemminkin tuttu leikkokukkana kuin ruukkukasvina. Mutta aina välillä sitä löytää ruukussakin. Jaloleinikki kukkii pitkään ja sitä on saatavilla monissa raikkaissa väreissä. Jaloleinikkiä kastellaan normaalisti ja annetaan mullan kuivahtaa kastelujen välillä. Jaloleinikki voidaan istuttaa myös ulos mutta meillä Suomessa se ei kestä talvea. Mukulat voidaan talvettaa kuivassa ja viileässä.
Tämä on ehdottomasti oma suosikkini niin leikkona kuin ruukussakin.