Stevia - vuoden trendikasvi

Asterikasveihin (Asteraceae) kuuluva Stevia on kasvisuku, johon kuuluu noin 240 kasvia. Yksi niistä on Stevia rebaudiana, josta saadaan makeutusaine steviaa. Stevia rebaudianan lehdistä saadaan siis glykosideistä koostuvaa stevia-tiivistettä, joka on 100-300 kertaa makeampaa kuin sokeri ja kestää myös kuumentamista – eikä siis sisällä kaloreita! Stevia voi siis olla esimerkiksi diabeetikoille tai kalorimäärän laskemisesta kiinnostuneille hyvä, kaloriton ja glukoositon makeutusaine. Stevia on sallittu EU-komission päätöksellä elintarvikkeiden makeutusaineena 2.12.2011 lähtien!  Steviakasvin tuominen markkinoille elintarvikkeena on edelleen kiellettyä mutta yksityisten käyttöä ei rajoiteta.

Vaikka stevia on monivuotinen kasvi, Suomessa sitä kasvatetaan pääasiassa yksivuotisena, sillä stevia tarvitsee valoa runsaasti myös talvikaudella, 11 -12 h vuorokaudessa. Voit kasvattaa steviaa ulkona, parvekkeella tai ikkunalaudalla. Tärkeintä on, että se saa riittävästi valoa, mutta ei joudu kuitenkaan kasvamaan paahtavassa auringonpaisteessa. Stevia tarvitsee tasaisen kosteuden, se ei kestä kuivumista eikä myöskään liikaa kastelua.

Ulkona kasvatettavan stevian voi syksyllä joko leikata tai siirtää sisälle ikkunalaudalle talvehtimaan, ehdottomasti ennen ensimmäisiä pakkasia. Sisällä talvehtiva stevia tarvitsee kasvivalon kukkimisen estämiseksi.

Ikkunalaudalla kasvatettava stevia viihtyy erityisen hyvin kaksoisruukussa: muoviruukussa keraamisen koristeruukun sisällä. Ruukkujen väliin jäävä ilma pitää mullan viileänä ja kosteuden sopivana.
Vuosien myötä stevia alkaa joka tapauksessa menettää makeuttaan. Silloin viimeistään on aika leikata stevia ja kasvattaa uusia taimia.

Kasvatus pistokkaista ja siemenestä

 Leikkaa 5-10 cm pistokkaita, joissa on 2-3 lehteä. Juurruta oksan palat vedessä. Kun juuret ovat muodostuneet, istuta taimet ensin istutusruukkuun muovin alle, muovi vähentää pistokkaiden haihduttamista ja edesauttaa pistokkaiden selviytymistä ennen kuin juuret ovat täysin kehittyneet.

Lisää kasvualustaan hiekkaa lisäämään sen kuohkeutta ja estämään liiallisen tiivistymisen juurten ympärillä.

Siemen lisäys on haastavaa erityisesti aloittelijoille mutta stevia on kokeilemisen arvoinen kasvi, Simenten itävyys on melko heikkoa, joten kannattaa kylvää 3 kertaa enemmän siemeniä kuin on tarvetta. Tummat siemenet itävät paremmin, kevyet ja vaaleat voi heittää pois.

Kylvä siemenet noin 2 kk ennen kasvukauden alkamista , mielellään maaliskuussa. Älä peitä siemeniä mullalla, vaan ripottele ne pinnalle ja pidä kosteana. Itämisaika on 7-10 päivää, lämpö edistää itämistä. Steviaa voidaan kylvää ympäri vuoden jos muut kasvuolosuhteet täyttyvät.

Siirrä taimet 2-4 viikon päästä isompaan ruukkuun,
ja kun taimet kasvavat hyvin, voit varovasti latvoa ne, latvominen edistää haarautumista ja pitää kasvin matalampana. Kouliminen erillisiin ruukkuihin lisää kasvuvoimaa tai voit myös istuttaa ne ulos lämpimään maahan. Stevia ei kaipaa juurikaan lannoittamista, jos lannoitat käytä typetöntä boorilannoitetta. Liika lannoittaminen tuottaa mauttomia lehtiä.

Sadon korjaaminen

Sato on makeimmillaan juuri ennen kukintaa - mutta laimenee kukinnan myötä. Kukkien poistaminen ei kuitenkaan auta estämään laimenemista. Leikkaa tällöin koko kasvusto kerralla ja tee se heti aamulla jolloin makeus on voimakkaammillaan. Voit käyttää lehtiä tuoreeltaan, mutta ne pitää ensin rikkoa, jotta maku pääsee oikeuksiinsa. Parasta on kuivata lehdet hitaasti (hidas kuivaaminen pitää maun tallessa) ja sitten jauhaa lehdet. Laita stevian oksat roikkumaan pimeään, lämpimään ja ilmavaan tilaan, kunnes ne ovat aivan kuivia (4-5 päivää) tai kuivat lehdet uunissa 50 asteessa, uunin luukku hieman raollaan.

Stevian käyttö

 Steviaa voidaan käyttää sokerin tapaan, mutta muista käyttää sitä vain murto-osa tavallisen sokerin määrästä, 3 rkl tuoretta silppua tai 1 rkl kuivattua vastaa makeudeltaan kupillista sokeria. Parhaiten saat stevian jauhettua esimerkiksi kahvimyllyllä, mutta muutkin keinot käyvät. Säilyvyys on noin vuoden ajan.

1.     Laita muutama tuore lehti kuppiin, kaada kiehuvaa vettä tai teetä päälle.

2.     Liota isompi määrä lehtiä  n. 30 min kiehuvassa vedessä, siivilöi ja käytä jälkiruoissa tai leivonnassa.steviaa ulkona, parvekkeella tai ikkunalaudalla. Tärkeintä on, että se saa riittävästi valoa, mutta ei joudu kuitenkaan kasvamaan paahtavassa auringonpaisteessa. Stevia tarvitsee tasaisen kosteuden, se ei kestä kuivumista eikä myöskään liikaa kastelua

Oletko sinä kasvattanut tai käyttänyt steviaa, kuulisin mielelläni kokemuksia?

Kukkamessut Uudessakaupungissa

Perinteiset puutarhamessut ovat saaneet rinnalle sympaattiset Uudenkaupungin ulkoilma kukkamessut. Kukkamessut järjestetään nyt jo toisen kerran ja kaksipäiväiset messut ovat 19.-20.5 kaupungin lahden rannalla.

Tänä vuonna messujen teemana on kierrätys, kierrätys tulee näkymään myös messujen rakentamisessa ja somistamisessa. Messuyleisö voi mm. nauttia ihanasta tunnelmasta, tehdä löytöjä ammattilaismyyjien osastoilta mutta erityisesti ns. mummopaikoilta jossa harrastelijat myyvät oman pihan aarteita. Messuille kannattaa lähteä koko perheen voimin, siellä viihtyvät myös lapset. Ohjelmassa on myös lapsille sopivaa viihdykettä kuten puihin kiipeäminen valjaiden avulla, maalausta, vihanneshahmojen tuunausta sekä kukkien istutusta.

Kuva Kristiina Salo

Messuohjelmassa on nimekkäiden vieraiden puutarhakatsauksia mm. Sonja Lumme; satoa saunan takaa, Pentti Alanko: kevätkukat puutarhassa ja Aarno Kasvi: Kasvin silmin puutarhassa ja paljon muuta. Tarkempi ohjelma täällä.

Kuva Kristiina Salo

Kukkamessujen ascot-henkinen hattukisa löi itsensä läpi heti ensimmäisenä vuotena. Myös tänä vuonna on lauantaina ohjelmassa kukkahattu-kilpailu. Hattujen tyyli ja materiaalit ovat vapaavalintaiset ja mielikuvitusta voi käyttää rajattomasti. Sunnuntaina ohjelmassa on minipuutarha-kilpailu jossa upeat ja kompaktit puutarhat rakennetaan kuormalavoihin.

Kuva Kristiina Salo

Kukkamessuille pääsee sisään edulliseen 5 €:n hintaan.

Vain siis viikko aikaa tehdä matkasuunnitelmat Varsinais-suomeen. Uudessakaupungissa voit viettää aikaa vaikka koko viikonlopun, viihtyisä kaupunki tarjoaa puutalo-idylliä, tunnelmallisia rantaravintoloita, laajan valikoiman putiikkeja ja paljon muuta nähtävää.

Oletko kenties käynyt Kukkamessuilla ja aiotko tänä vuonna mennä?

Omenapuun varttaminen

Omenapuiden ymppääminen, varttaminen eli varrentaminen tarkoittaa sitä, että jotain tiettyä lajiketta oleva oksa siirretään toiseen puuhun jatkamaan kasvuaan. Siirrettävä jalo-oksa eli varte voidaan liittää pieneen taimeen tai jo olemassa olevaan isoon puuhun. Näin haluttu lajike saadaan säilymään muuttumattomana. Varttaminen on suomessa yleisin ja edullisin tapa lisätä taimia.

Perusrunko

Kun tehdään kokonaan uusi taimi, valitaan sille ensiksi perusrunko, perusrungon täytyy olla samaa lajia kuin jaloverson, omena vartetaan omenapuuhun ja päärynä päärynäpuuhun.

Omenapuun perusrunko vaikuttaa kasvuvoimakkuuteen, kokoon, talvenkestävyyteen, tuleentumiseen, satoisuuteen ja jonkin verran myös hedelmien makuun. Perusrunkoon vartetaan varsinainen lajike, jonka täytyy myös olla talvenkestävä. Omenapuuta ostettaessa kannattaa siis varmistua myös käytetystä perusrungosta. Valittavana on voimakaskasvuinen ja hillittykasvuinen eli tänä päivänä puhutaan myös kääpiöivistä perusrungoista, jotka vaikuttavat voimakkaasti puun kasvuvoimakkuuteen hillitsemällä kasvua eli puista tulee matalia ja sivusuunnassaan kapeita. Kääpiöivien perusrunkojen ongelmana on matala juuristo. Puut kaatuilevat herkemmin ja ne onkin tuettava koko eliniän ajaksi. Kotipuutarhassa on varauduttava koko kesän ajan runsaaseen kasteluun. Kääpiöiviin perusrunkoihin on mahdollista varttaa mikä lajike tahansa. Kääpiöivillä omenapuilla on etuna aikainen satoikään tulo. Perusrunkoja myyvät omanapuihin erikoistuneet taimitarhat.

Varteoksat

Varteoksat eli jaloversot ovat edellisenä kesänä kasvaneita oksien latvaversoja, latvaversot tulee kuitenkin erottaa vesiversoista jotka kasvavat piiskoina, näissä silmut ovat heikosti kehittyneet. Vartteet leikataan alkutalvesta, kevättalvella, silloin oksia ei joudata säilyttämään pitkiä aikoja niiden säilyvyys voidaan paremmin varmistaa. Vartteita säilytetään viileässä ja kosteassa, esim. kellarissa tai jääkaapissa muoviin käärittynä tai turpeessa. Varteoksat eivät saa saada valoa koska silloin on vaara että silmut lähtevät kasvuun.

Varrennusajankohta

Jos varrennus tehdään avomaalla kasvaviin puihin, työhön voidaan alkaa kun maa on sulanut mutta ennen kuin perusrusko on lähtenyt kasvuun.  Vartettaessa uuteen perusrunkoon, perusrunko tulee säilyttää paljasjuurisena esim. kellarissa ja istuttaa varttamisen jälkeen ruukkuun varmistaa kasvualustan kosteus ja vähentää haihtumista esim. harsolla.

Varrennus

Perinteisin varrennus tehdään liittämällä perusrunko ja varteoksa. Perusrungosta poistetaan latvaosa terävällä veitsellä 10 cm korkeudelta rungon tyveltä. Leikkaus tehdään viistoon siten että leikkauskohta on mahdollisimman loiva ja 2-3 cm pitkä. Jaloversosta valitaan saman paksuinen oksa ja pyritään leikkaamaan samassa kulmassa yhtä pitkä viilto. Varteoksaan tulisi jättää 2-3 hyvin kehittynyttä silmua josta uusi kasvu lähtee kasvuun. Perusrunko ja varteoksa yhdistetään siten että leikkauspinnat sovitetaan yhteen niin että niiden kuori- eli jälsikerrokset osuvat yhteen. Jälsikerroksessa liitos kasvaa parhaiten yhteen ja sitä kautta kasvi kuljettaa ravinteita ja vettä. Liitoskohta sidotaan joustavalla ja hengittävällä sidontanauhalla.

Hoito

Varttamisen jälkeen huolehditaan ettei varte pääse kuivumaan, suihkutus tai huputaminen vähentävät kuivumisen riskiä. Jos vartekohta kehittää kukkia, ne kannattaa poistaa jotta energiaa jää juurien kehittämiseen. Ensimmäisenä vuotena heikko taimi kannattaa suojata verkolla jo kesäaikaan, jopa pienien lintujen paino saattaa katkaista varrennetun ohuen oksan. Ensimmäiset leikkaukset tehdään vasta seuraavana keväänä.

Pajun lisääminen

Pajut

Pajujen suosio on melko vähäistä, ne mielletään joutomaiden kasveiksi ja risuisiksi täytekasveiksi. Se on kuitenkin erittäin valitettavaa koska pajuista löytyy useita mielenkiintoisia muotoja ja varsin monikäyttöisiä lajeja. Alla on lueteltuna muutama mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen laji.

Punapaju (Salix purpurea) on yleinen notkeaoksainen pensas, joka kasvaa noin 2-3 m korkeaksi ja on varsin kaunis ja tiivis kasvuvaltaan. Sopii hyvin näkösuojaksi tai isoihin pihoihin tuomaan monimuotoisuutta kasvustoon.

Hakuropaju (Salix integra Hakuro Nishiki) on valkoroosakirjavalehtinen koristeellinen pikkupuu joka viihtyy aurinkoisessa ja suojaisessa kasvupaikassa. Hakuropajua voidaan leikata säännöllisesti ja pitää pienenä pallona tai antaa kasvaa, jolloin oksat hieman roikkuvat. Soveltuu hienosti myös pieniin pihoihin ja menestyy aina vyöhykkeelle III asti.

Hanhenpaju (Salix repens) on matala pensas tai varpumainen kasvutavaltaan 10-50 cm korkea ja kasvaa kosteilla tai tuoreilla hiekkaperäisillä mailla. Punertavat versot ja harmahtava lehdet ovat kaunis yhdistelmä.
.

Pajun kasvullinen lisääminen

Pajua lisätään haarattomista pistokkaista, joiden pituus on 20-25 cm ja paksuus 0,5-1,0 cm. Pistokas otetaan lepotilassa olevista versoista marras-huhtikuun välisenä aikana ja säilytetään viileässä esim. kellarissa, jääkaapissa tai lumihangessa. Säilytyksen aikana huolehditaan ettei pistokkaat pääse kuivumaan tai homehtumaan. Istutuksen kannalta paras ajankohta on heti roudan sulamisen jälkeen, tällöin maassa on vielä runsaasti tarvittavaa kosteutta. Ennen istuttamista pistokkaat juotetaan eli pidetään vedessä vähintään vuorokauden verran – ei kuitenkaan niin kauaa, että juuret ilmestyvät. Juottaminen voidaan tehdä ojassa tai ämpärissä.

Pistokas painetaan maahan niin, että siitä jää näkyviin n. 5 cm. Maan tulee olla kuohkeaa jotta juuret pääsevät kehittymään. Maa kannattaa muokata n. 25 cm syvyydeltä eli noin lapionpiston verran. Istutuksessa voidaan käyttää apuna istutuspiikkiä, mutta reikä ei saa olla liian iso pistokkaalle koska maan tulee tiivistyä hyvin pistokkaan ympärille. Taimiväli on n. 20 cm, riviväli riippuu paljon pajun käyttötavasta. Isompia käytäviä tulee jättää viljelyalueelle sadonkorjuuta varten mikäli pajua kasvatetaan harrastekäyttöön ja pihan koristekasviksi lajikkeesta riippuen harkinnan mukaan. Alkuvaiheessa taimia on hyvä kastella, mutta se ei ole välttämätöntä, keväällä maa on luontaisesti kosteaa. Pistokkaan ympärille kannattaa laittaa katekangas tai muuta katetta pitämään rikkaruohot kurissa, pajun kasvuunlähtö häiriintyy jos se joutuu kilpailemaan valosta ja ravinteista rikkaruohojen kanssa.

Istutuspaikka

Ihanteellinen paikka pajuviljelmälle on lämmin, aukea paikka, jossa kasvusto kuivahtaa nopeasti olematta kuitenkaan liian paahteinen jolloin pistokas käyttää paljon energiaa haihduttaakseen vettä ja pääsee kelpolla kuivumaan. Hyvä maalaji on läpäisevä hietamoreeni. Kevättulvia paju kestää hyvin, mutta syysmärkyys hidastaa tuleentumista (lehdet eivät varise) ja voi heikentää seuraavan vuoden kasvuunlähtöä. Aivan metsän reunaan ei pajua kannata istuttaa, koska osittainenkin varjostus heikentää kasvua merkittävästi.

Hoito ja seuranta

Ensimmäisen kasvukauden aikana pistokkaat kasvattavat etupäässä juuria ja maanpinnan yläpuolinen versokasvu on vaatimatonta. Vielä toisena vuonna vesat ovat suhteellisen lyhyitä ja haaraisia sekä niiden lukumäärä on vähäinen. Jos juuriston kehitys on häiriötöntä ensimmäisinä vuosina, saavuttavat pajut normaalin kasvun yleensä kolmantena kasvukautena. Tärkeintä hoidossa on rikkakasvien kurissa pitäminen ja jos alueella esiintyy hirviä tai jäniksiä, alue tulee aidata jotta  tuoreet pajunversot eivät mene muihin suihin. Jos pistokas ei ole lähtenyt kunnolla kasvuun, kannattaa se korvata jo seuraavana keväänä uudella pistokkaalla.

Tukholman puutarhamessut 2012

Messuterveiset Tukholmasta 

Tukholmassa oli pohjoismaiset puutarhamessut 12-15.4. Messut oli hieno kokonaisuus, esillä oli paljon nähtävää, upeita istutuskokonaisuuksia, erikoisuuksia ja osastoihin oltiin panostettu todenteolla, silmän ruokaa joka suunnalla ja jokaiselle jotakin.

Uusia tuulia

Ruotsissa oli selvästi betoni- ja rautatyöt pinnalla, betoniharrastajille oli tarjolla paljon muotteja, väriaineita ja ideoita laatoista patsaisiin ja raudasta oltiin väännetty hauskoja katseenvangitsijoita puutarhaan.  

Suomessa on jo jonkin verran nähty ruostutettuja puutarhakoristeita mutta tuntuu että niiden suhteessa mennään jälkijunassa naapurimaahan verrattuna.
Eräällä osastolla oli todella veikeitä muotoja, yksinkertaisen kauniiseen malliin taivutettuja koristeita niin kasvituiksi kuin ihan vaan sellaisenaan ihasteltaviksi.
Lisää ideoita ja kuvia valmistajan sivuilta Rosverkstan

Malleissa löytyy, romanttista köynnöstä, retroa, roomalaista tai modernisti pelkistettyä laattaa. Väreissäkin oli valinnan varaa, sateenkaaren värit laidasta laitaan.

Veikeitä uutuuksia oli herkulliset ja värikkäät puutarhaletkut ja hyvin oivallettu kultakannu.  Äkkiseltään kannu tuntui hullulta idealta mutta tarkemmin ajateltuna sehän on erittäin ekologinen ja kukkaroa säästävä vaihtoehto  typpilannoitteille. Pissi kannuun, laimenna 1:10 vedellä ja anna ulkokasveille tätä nopeasti vaikuttavaa ja ravitsevaa lannoitevettä, yhdistettynä pitkävaikutteisempaan kompostilanoittamiseen saat taatusti puutarhasi kukoistamaan. Värilliset letkut tuovat puutarhaan pientä luksusta arjen prinsessoille ja hyvää mieltä, kukapa ei tulisi hyvälle mielelle kastellessaan pinkillä letkulla kukkamaata. Värivaihtoehdot olivat musta, valkoinen, pinkki ja mintun vihreä. Herkullista eikö totta?

 

Yksi omenapuu vai useampi?

Tämä ongelma oltiin ratkaistu messuilla, seinämä täynnä vartteita kuin karkkikaupassa. Lajikkeita oli tarjolla varmasti satakunta,  valitset vain haluamasi lajikkeen ja vartat/ymppäät sen vanhaan puuhun. Tai miksi et tekisi perheomenapuuta, monta lajiketta samaan puuhun? Varttaminen eli ymppääminen tarkoittaa eri lajikkeen liittämistä toiseen lajikkeeseen.

 

Uusia muotoja

Nousevana trendinä tuntui olevan hallitut muodot. Puita oltiin ohjattu kasvamaan haluttuun muotoon ja erityisesti Japanilaisvaikutteisesti. Havupuita pinseeraamalla eli vuosikasvaimien typistämisellä saadaan tuuhea ja hallittu muoto mm. männyille.  Myös säleikköpuut ovat tekemässä uutta tuloaan, säleikköpuina voidaan kasvattaa mm. omenapuuta, omenapuu ohjataan leikkaamalla ja oksien taivuttamisella jo hyvin nuoresta kasvamaan vain sivuttaissuunnassa esim. seinän suuntaisesti jolloin oksat muodostavat säleikkökuvion. Säleikköpuut sopivat erityisesti pieniin pihoihin mutta vaativat joko ammattilaisen käsittelyä vuosittain tai omistajaltaan asiaan perehtymistä.

Suomessa jonkin verran harvinaisempi mutta ei toki tuntematon kasvi oli noitapaju (Salix matsudana tortuosa), sen nuoret oksat kasvavat  luontaisesti korkkiruuvimaiseen muotoon ja antaa eksoottisen säväyksen vaikkapa moderniin tai japanilaishenkiseen puutarhaan.