Surusidonta vol I

Siinä se on, ihka ensimmäinen surulaite. Olen melko tyytyväinen esikoiseeni, toki muoto ja ryhmittely kaipaa hiomista mutta kaiken kaikkiaan hyvä. Erityisesti olen tyytyväinen materiaalien käyttöön, kerrankin osasin valita tarpeeksi eri tyylisiä kukkia, isoa ja pientä. Ajatuksena oli kuljettaa värit linjassa läpi työn, valkoinen pääsi vähän karkaamaan ulos mutta se ei lopputulosesssa erottunut.

In action

Viherpuolella päästiin vihdoinkin vauhtiin, kaadoimme puita. Aluksi toki jännitti miten se moottorisaha pysyy käsissä, hyvinhän se kuitenkin pysyi. Varusteet olivat asianmukaiset, viiltosuojahousut, takki, turvasaappaat ja kypärä kuulosuojaimilla ja visiirillä. Housut oli kokoa liian pienet, kyykistely ahdisti ja jäykisti koko naisen. Saappaat oli taasen kaksi kokoa liian isot, yksistään niiden paino teki liikkumisesta kömpelöä mutta kun ne vielä pyöri jaloissa villasukista huolimatta. Kypärä pysyi ihan luontevasti päässä vaikka huomasin että ensimmäisen puun kanssa nostin visiirin aina ylöa kun liikuin puun ympärillä. Mahtoi olla huvittavan näköistä touhuamista. Toinen perusvirhe (tai enemmänkin joku naisia yleisesti vaivaava oire) on sahata puu pätkiksi peppu pitkänä, kurotella sahalla puuhun. Niinhän sitten minullekin oli käynyt vaikka mielestäni olin onnistunut välttämään tuon opettajan varoitteleman huvittavan piirteen.

Joka tapauksessa puut kaatui ja kaatuivat vielä oikeaan suuntaan. Neljä tuntia sahan varressa vei mehut mutta nautin kyllä joka hetkestä.

Puunkaatohan tehdään lyhyesti siis näin:

1.Katsotaan puulle sopiva linja kaatua, varmistetaan ylöskatsomalla ettei oksat osu toiseen puuun jolloin kaatuva puu saattaisi jäädä kiinni kaatuessaan. Tuulen suunta on myös hyvä huomioida.
2. Puun ympäriltä karsitaan risukot jotta työskentely on sujuvaa ja turvallista. Tässä vaiheessa tulee vielä varmistaa että ouun kaatuessa kaatajalla on tilaa poistua taakse tai sivulle turvaan.
3. Kaatolovea tehdessä varmistetaan moottorisahan ohjainviivasta vielä oikea suunta. Ensin tehdään yläsahaus loivassa kulmassa seisten puun takana. Seuraavaksi tehdään alasahaus joka on lähestulkoon vaakatasossa ja sen tulee osua tarkasti yläsahaukseen. Vänkäraudan avulla voidaan vielä tarkistaa että puu kaatuu oikeaan suuntaan, rauta asetetaan tasaisesti loveen ja varsi näyttää suunnan.
4. Kaatoloven jälkeen tehdään merkit kääntöloven sivuille pystysuoraan, nämä merkit kertovat mihin kohtaan kaatosahaus lopetetaan jotta jää sopiva pitopuu ja kaato käy hallitusti.
5. Aloittelija tekevät myös sahauslinjan merkit puun pintaan sahaahamlla ns. viivat vaakasuoraan.
6.Lopuksi sahataan vaakasuorassa kaatolinja merkkien kohdasta pystysuoriin merkkeihin. Tässä vaiheessa puun pitäisi vielä pysyä pystyssä.
7. Vänkärauta laitetaan vaakasuoraan sahauskoloon ja nostetaan rautaan, puu lähtee kaatumaan ja kaataja poistuu turvallisen etäisyyden päähän.

Koulun opetusfilmissä kerrottiin että "puu kaadetaan vahvoilla reisilihaksilla". Tiedä sitten reisilihaksista mutta ainakin käsien kaikki lihakset oli ihan hellinä jo pelkästään moottorisahan käytöstä vaikka voimaa siinä ei varsinaisesti käytetty.

Pitopuu (keskellä näkyvä röpöliäinen kohta) on oikean paksuinen ja tasainen.



Ja pakkohan se oli ottaa yksi kiekko muistoksi ihan ensimmäisestä kaatamastani puusta ja varsinkin kun opettaja kehui että se oli erittäin onnistunut, kuin suoraan koulukirjasta.

Mitä kaikkea silpusta saa?

Pientä kukkapätkää on vaikea saada hyödynnettyä, varsinkin kun yhtä laatua on yksi tai kaksi. Ja kun vielä luonteeseeni ei millään sovi heittää niitä hukkaan. Jotainhan niistäkin on keksittävä... Kukkasieni lasimaljaan, kynttilään rautalangat pohjaan ankkuriksi ja se sienen keskelle. Silppukukista sai vielä sievän kynttiläasetelman.

Kynttiläjalkaan sidoin sienen palasia rautalangalla pohjaksi ja kukat kestivätkin vielä viikon. Kuinka kaunis tästäkin tuli pienellä määrällä kukkia.

Mitä tänään syötäis?

Lauantain morsiusidonta-iltamien jälkeen meidän jääkaappi näytti tältä... Lapset kysyivät ihan tosissaan "mitä me tänään syödään?"

Lauantain ratoksi

Kukkia, kukkia, kukkia, niistä en vain saa tarpeeksi. Puutarhuriopiskelijalla ei ole tarpeeksi sidontatunteja joten niitä täytyy kehitellä itse lisää. Kaveri pääsi morsiussidontakurssille ja lupasi joskus opettaa niksejä minullekin. Siitä innostuneena aloimme puuhastella sidonta-iltamia. Ostimme koululta viikon pyörineet ns. jämäkukat ja kärräsimme ne kaverin kaksioon, pikkasen punkkua kyytipojaksi ja rautalankaa vääntämään. Ja voi kun meillä oli hauskaa!

Päätimme aloittaa siitä vaikeammasta päästä eli katkotuin varsin. Ensin valmistellaan pieniä nippuja kukilla ja vihreillä, sidotaan rautalangalla sieviksi nipuiksi. Kärsivällisyys oli koetuksella kun ei olisi millään jaksanut odottaa että päästään itse asiaan, saadaan jotain valmista aikaan. Onneksi oli sitä punkkua rauhoittamassa hermoja. Kukkiahan meillä oli paljon, suurin osa oli vain jo niin lyhyeksi katkottuja ettei meinattu löytää tarpeeksi oikean pituisia. Niput kerättiin käteen siten että rautalangat taittui tietyssä kulmassa käteen ja nippuja tuli niin paljon ettei kimppua pitävä käsi näy. Haastavaa oli tehdä tarpeeksi nippuja ja niinhän siinä kävi ettei niitä loppujen lopuksi tarpeeksi ollutkaan. Onneksi punkkua riitti. Mutta nyt on idea ja tekniikka kuitenkin selvillä. Ihan tässä jäi sormet syyhyämään.
Lopputulos on liian tumma, pääkukkien kaveriksi olisi pitänyt löytää vaaleampia pieniä kukkia, kalloja liian vähän ja ruusut jo parhaat päivänsä nähneet.

Olen kuitenkin varsin tyytyväinen ihka ensimmäiseen morsiussidontaani, ja liialla punkulla ei ole mitään tekistä tämän kanssa.

Tulipa Aboa Turku -tulppaani

Tulipa Aboa Turku -tulppaani on varta vasten Turulle Hollannissa kehitetty lajike. Kulttuuripääkaupunki Turku loistaa keväällä oranssin hehkussa kun kaupunkiin istutetut 20 000 tulppaania puhkeavat kukkaan. Tulppaanien loistoa voi ihailla jokirannassa, kaupungin puistoissa ja virastojen edustoilla, erityisesti Lilja-patsaan läheisyydessä on varma paikka bongata tuo Turun oma uutuus. Lilja-patsas sijaitsee Runenberginpuistossa Aurasillan kupeessa. Loput 20 000 sipulia myytiin yksityisille kotipihoille puutarhaliikkeiden kautta.

Lajikkeesta osataan sanoa jo nyt että se on kestävä ja virus vapaa, sen kasvutapa on kapea joten sitä voidaan istuttaa hyvinkin lähekkäin. Sipulin sanotaan olevan suuri ja nopeakasvuinen.

Talvella tulppaanien suurkuluttajana täytyy tyytyä toeamaan että todella kaunis lajike. keväällä täytyy matkustaa Turkuun ihan vain vaikka tulppaanien takia.