Pajun lisääminen

Pajut

Pajujen suosio on melko vähäistä, ne mielletään joutomaiden kasveiksi ja risuisiksi täytekasveiksi. Se on kuitenkin erittäin valitettavaa koska pajuista löytyy useita mielenkiintoisia muotoja ja varsin monikäyttöisiä lajeja. Alla on lueteltuna muutama mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen laji.

Punapaju (Salix purpurea) on yleinen notkeaoksainen pensas, joka kasvaa noin 2-3 m korkeaksi ja on varsin kaunis ja tiivis kasvuvaltaan. Sopii hyvin näkösuojaksi tai isoihin pihoihin tuomaan monimuotoisuutta kasvustoon.

Hakuropaju (Salix integra Hakuro Nishiki) on valkoroosakirjavalehtinen koristeellinen pikkupuu joka viihtyy aurinkoisessa ja suojaisessa kasvupaikassa. Hakuropajua voidaan leikata säännöllisesti ja pitää pienenä pallona tai antaa kasvaa, jolloin oksat hieman roikkuvat. Soveltuu hienosti myös pieniin pihoihin ja menestyy aina vyöhykkeelle III asti.

Hanhenpaju (Salix repens) on matala pensas tai varpumainen kasvutavaltaan 10-50 cm korkea ja kasvaa kosteilla tai tuoreilla hiekkaperäisillä mailla. Punertavat versot ja harmahtava lehdet ovat kaunis yhdistelmä.
.

Pajun kasvullinen lisääminen

Pajua lisätään haarattomista pistokkaista, joiden pituus on 20-25 cm ja paksuus 0,5-1,0 cm. Pistokas otetaan lepotilassa olevista versoista marras-huhtikuun välisenä aikana ja säilytetään viileässä esim. kellarissa, jääkaapissa tai lumihangessa. Säilytyksen aikana huolehditaan ettei pistokkaat pääse kuivumaan tai homehtumaan. Istutuksen kannalta paras ajankohta on heti roudan sulamisen jälkeen, tällöin maassa on vielä runsaasti tarvittavaa kosteutta. Ennen istuttamista pistokkaat juotetaan eli pidetään vedessä vähintään vuorokauden verran – ei kuitenkaan niin kauaa, että juuret ilmestyvät. Juottaminen voidaan tehdä ojassa tai ämpärissä.

Pistokas painetaan maahan niin, että siitä jää näkyviin n. 5 cm. Maan tulee olla kuohkeaa jotta juuret pääsevät kehittymään. Maa kannattaa muokata n. 25 cm syvyydeltä eli noin lapionpiston verran. Istutuksessa voidaan käyttää apuna istutuspiikkiä, mutta reikä ei saa olla liian iso pistokkaalle koska maan tulee tiivistyä hyvin pistokkaan ympärille. Taimiväli on n. 20 cm, riviväli riippuu paljon pajun käyttötavasta. Isompia käytäviä tulee jättää viljelyalueelle sadonkorjuuta varten mikäli pajua kasvatetaan harrastekäyttöön ja pihan koristekasviksi lajikkeesta riippuen harkinnan mukaan. Alkuvaiheessa taimia on hyvä kastella, mutta se ei ole välttämätöntä, keväällä maa on luontaisesti kosteaa. Pistokkaan ympärille kannattaa laittaa katekangas tai muuta katetta pitämään rikkaruohot kurissa, pajun kasvuunlähtö häiriintyy jos se joutuu kilpailemaan valosta ja ravinteista rikkaruohojen kanssa.

Istutuspaikka

Ihanteellinen paikka pajuviljelmälle on lämmin, aukea paikka, jossa kasvusto kuivahtaa nopeasti olematta kuitenkaan liian paahteinen jolloin pistokas käyttää paljon energiaa haihduttaakseen vettä ja pääsee kelpolla kuivumaan. Hyvä maalaji on läpäisevä hietamoreeni. Kevättulvia paju kestää hyvin, mutta syysmärkyys hidastaa tuleentumista (lehdet eivät varise) ja voi heikentää seuraavan vuoden kasvuunlähtöä. Aivan metsän reunaan ei pajua kannata istuttaa, koska osittainenkin varjostus heikentää kasvua merkittävästi.

Hoito ja seuranta

Ensimmäisen kasvukauden aikana pistokkaat kasvattavat etupäässä juuria ja maanpinnan yläpuolinen versokasvu on vaatimatonta. Vielä toisena vuonna vesat ovat suhteellisen lyhyitä ja haaraisia sekä niiden lukumäärä on vähäinen. Jos juuriston kehitys on häiriötöntä ensimmäisinä vuosina, saavuttavat pajut normaalin kasvun yleensä kolmantena kasvukautena. Tärkeintä hoidossa on rikkakasvien kurissa pitäminen ja jos alueella esiintyy hirviä tai jäniksiä, alue tulee aidata jotta  tuoreet pajunversot eivät mene muihin suihin. Jos pistokas ei ole lähtenyt kunnolla kasvuun, kannattaa se korvata jo seuraavana keväänä uudella pistokkaalla.